tiistai 20. lokakuuta 2015

Hourou Musuko: Mistä ovat pienet transtytöt tehty?

Kolmiodraamaa, kouluelämää ja perhekiistoja. Hourou Musuko kuulostaa tavanomaiselta shoujo-animelta, mutta sitä se ei ole. Ei ollenkaan.


Shuuichi Nitori on koulun suloisin tyttö, mutta hänen harmikseen hänellä on salaisuus; biologisesti hän on poika. Samaan aikaan hänen lapsuudenystävänsä Yoshino Takatsuki kamppailee samojen ongelmien kanssa. Takatsuki on biologisesti tyttö, mutta ei todellakaan tunne olevansa yksi.


Huh. Olin hieman varuillani tämän animen kohdalla. Teema on suuri ja vaikea, ja pelkäsinkin toteutuksen epäonnistuvan. Sain yllättyä posiitivisesti, en olisi voinut toivoakaan parempaa.

Noh, mutta, hehkutuksen sikseen ja nyt todellinen arvioni pöytään:

放浪息子 (lat. Hourou Musuko), englanniksi Wandering Son


Ikäsuositus: PG-13
Jaksoja: 11
Status: julkaiseminen päättynyt
Julkaisuaika: 14.1. -1.4. 2011
Toimitusyhtiöt: Aniplex, AIC, Dentsu, Fuji TV, Magic Capsule, Enterbrain
Tyylilajit: draama, kouluelämä, slice of life
Jaksojen pituus: 23. min per jakso

Teemakappale: 'Itsudatte' - Daisuke
Loppukappale: 'For You' - Rie Fu

Hourou Musuko pohjautuu Takako Shimuran samalla nimellä kulkevaan mangaan.


Hourou Musukon ensimmäinen jakso alkaa kysymyksellä "mistä ovat pienet tytöt ovat tehty?" Ruutuun ilmestyy mustaan koulupukuun pukeutunut, ruskeahiuksinen poika. Kyseessä on sarjan päähenkilö, Shuuichi Nitori. Koulupuku tuntuu ahdistavalta, mutta sitä on pakko pitää. Siitä päivästä lähtien Shuuichi on keskikoulun oppilas.
 Lisää hahmoja esitellään, ensimmäinen koulupäivä on alkamassa. Ennen teemakappaleen alkua Shuuichi ehtii vielä kysyä: "Mistä ovat keskikoulun oppilaat tehty?"

Tässä vaiheessa olin jo ihastunut. Tykästyin suuresti animointijälkeen, ääninäyttelijöihin ja siihen, miltä vaikuttivat. Kun teemakappale alkoi, unohdin, miten hengitetään. Tuntui, että kappale oli liiankin oivallinen valinta. Sanat sopivat sekä transteemaan, että lupailtuun romanssiin, vaikka sitä ei vielä ruudulla ollutkaan ehtinyt näkyä. Nyt myöhemmin, sarjan katsoneena, osaankin jo sanoa, ettei parempaa valintaa olisi voinut tehdä.

Ensivaikutelma oli erittäin hyvä, vaikuttava.

Sarjan henki on lämmin, lapsenmielinen juuri oikealla tavalla ja ystävällinen. Vastaanottava. Pidin siitä, miten niin vakava aihe oli saatu todella huolettoman ja helposti käsiteltävän oloiseksi, silti menettämättä asian painoarvoa ja tärkeyttä. Tunnelma oli nostaginen, hahmot uskottavia ja heihin oli helppo samaistua.

JUONENKULKU: 7/10
 Jokseenkin sarjan alkupuoli tuntui hämmentävältä, asioita jätettiin selittämättä ehkä liiallisissa määrissä ja juoni tuntui etenevän hyvin hitaasti. Romanssi oli paljon suuremmassa osasssa, kuin mitä ensimmäiset minuutit sarjassa olivat antaneet odottaa. Asiat olivat hitusen hämmentäviä ja idea tuntui olevan pienesti hakusessa. Juonen kuitenkin kohtessa kliimaksiin, tämä muuttui. Romanssi oli pienemmässä roolissa, juoni tuntui etenevän taasen liiankin nopeasti ja asioita edelleen jätettiin selittämättä. Kaikesta huolimatta tärkein saatiin esille ja juonessa silti pysyi mukana. Töksähdyksiin en itse häiritsevästi törmännyt.
Kuitenkin täytyy muistaa rajat siinä, mitä kaikkea saa 11 jaksoon ahdettua.

TEEMAN TOTEUTUS: 9/10
 Transsukupuolisuus ja murrosiän alun ongelmat saatiin hyvin esille, eikä se tuntunut pakotetulta. Eniten ilahdusta tuotti se, että tehdessä oli muistettu lapsen kuvakulma asiaan. Uskottavuus pysyi, vaikkakin muutamat kohdat mietityttivätkin realismin kannalta.

HAHMOKEHITYS: 8/10
 Kasvutarinasta kertova anime ei olisi onnistunut ilman onnistunutta hahmokehitystä. Siksipä on hyvä, että muutamaa hahmoa lukuunottamatta, sanoisin, että kaikkiin hahmoihin pääsi tarpeeksi syvälle ja hahmot kehittyivät tapahtumien mukana. Mutta kuten aikaisemmin sanoinkin; sillä on rajansa, mitä kaikkea saa 11 jaksoon laitettua.

VIIHDEARVO: 10/10
 Tylsyys ja vakavuus ei onneksi koitunut Hourou Musukon kohtaloksi, sillä mielestäni vitsit olivat hauskoja, ja juuri sopiva määrä draamaa piti huolen siitä, etteivät silmät liiemmin karanneet ruudulta. Joka jakso hymyilytti ja nauroin jopa muutamaan otteeseen ääneen. Jotkut jaksot saivat kyyneleet pintaan ja päädyin itkemään. Kyllä, minä. Itkemässä!

KOKONAISUUS: 9/10
 Hourou Musuko oli todellakin aikansa väärti, enkä voisi olla iloisempi, että päätin olla kuuntelematta ennakkoluulojani. Koskettava ja ilahduttava katsomiskokemus, sai ajattelemaan. Vaikean, mutta tärkeän asian käsitteli hennolla ja suurella sydämellä on todellakin tämän sarjan valttikortti.

Suosittelen lämpimästi.

Näin lopussa vielä sanon, että olin yllättynyt, etten aikaisemmin ollut kuullut kyseisestä sarjasta! Olen jopa hieman liioiteltuna järkyttynyt. Tälläinen anime jos joku ansaitsisi enemmän näkyvyyttä.